Kurkkasin tänne blogiin ja huomasin että täällä käy kuukausittain aika paljon ihmisiä lukemassa vanhoja kirjotuksia ja se tuntuu hassulta. Toisaalta toivon, että oon ollut avuksi jollekkin joka jännittää esim. mivolle menemistä, halusin sillon kirjottaa tänne asioita joita olisin ite halunnut tietää ennen osastolle menemistä mutta joista en löytänyt kuitenkaan mitään tietoa.
En pysty lukemaan vanhoja tekstejä läpi ilman että tekee pahaa, en tunnista enään itseäni niistä teksteistä. Se on varmaan vähän sama kuin laihduttaminen; ensin oot tosi lihava ja laihdutat ja jossain vaiheessa tuntuu että lihava sinä olikin joku muu.
Noh, halusin myös kirjottaa tänne äkkiseltään ja kertoa että mulla menee hyvin. I'm alive ja elämä kantaa. En kadu sitä että hain apua ja sain sitä, mutta jotkut hoitokeinot eivät olleet selkeesti mua varten, mutta se on voinut johtua siitä että ehkä en koskaan ole ollutkaan pelkästään masentunut vaan adhd.
Niin tai näin, hakekaa apua, tarttukaa asioihin joita teille tarjotaan, kyllä niistä jossain vaiheessa seuraa jotain hyvää, ainakin parempaa kuin se paska siellä sängyn pohjalla.
