Miten ja miksi vain minut löysit merestä ihmisten

Mies on täällä edelleen. Elämä on pyörinyt sen ympärillä kohta kaks viikkoa enkä oo kyennyt muuta ajattelemaankaan tai tekemään. Kerroin sille viimeviikolla mun kuluneesta vuodesta ja se otti asiat hyvin.

En mennyt psykopolille vaan nukuin sen ohi vahingossa, se oli ainut päivä kun nukuin yli 12 tuntia ja koska muina päivinä oon herännyt pirteenä niin en edes tajunnut pistää herätyskelloa. Eilen tuli lappu että mulle on varattu hoitajan ja lääkärin kanssa aika ensviikolle ja vähän jännittää nähdä lääkäriä. Oon alkanut olemaan lähipäivinä väsynyt ja huonotuulinen, en ole ihan varma, mutta tuntuu että huono hetki on lähestymässä, tuntuu ahdistavalta kun en tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, miten tää kaikki tulee jatkumaan, miten kaiken voi saada muka kuntoon täysin, miten musta voi tulla normaali yhteiskuntakelpoinen ihminen?

Marraskuussa on lääkäri terveyskeskuksessa sekä ensikäynti auroran fysioterapiaan, molemmat hyviä ja tärkeitä juttuja, kunhan vaan oikeesti saan aikaseks mennä paikalle, kyllä mä kai.

Tänään itkettää, oon väsynyt. E lähti töihin tunti sitten ja jäin valvomaan, meen ehkä kohta takasin sänkyyn nukkumaan.

En oo käynyt ulkona kunnolla ihan hirveen pitkään aikaan, ollaan me sentään käyty kaupassa pari kertaa ja ajelemassa kaverin luo, joten kai ne jotenkin lasketaan ulkona käymiseks. En ota ulkonakäymisestä stressiä, E on täällä joten se on ihan eri asia jos olisin täällä sisällä vaan yksinäni enkä tekis mitään, ei sillä että olisin muka saanut jotain täällä aikaseks; en oo, tänään mä uhosin siivoavani hurjasti, mutta saa nähdä miten käy.

Tulevana perjantaina pidän kotibileet ja ihanan moni ystävä on tulossa paikalle. Juon paljon alkoholia ja nautin illasta täysin rinnoin, tulee varmasti superkivaa!

Kissat kehrää vieressä ja haluaa ruokaa, time to go ->

Onni on niin arvaamaton

En tiedä mitä oon tehnyt ansaitakseni kaiken tän onnen mitä saan osakseni. Elämä heitti häränpyllyä ja tinderin maailmasta tuli vastaan mies josta en saa tarpeekseni ja joka ei saa tarpeekseen musta. Aikaisemmin mainitsemani tyttö tulee toivottavasti jäämään elämänpituiseks sielunsiskoksi <3.

Me ollaan pelattu tän miehen kanssa ja pussailtu ja kosketeltu ja kutiteltu toistemme selkiä, nukuttu ja harrastettu paljon seksiä. Mua vähän pelottaa miten tässä käy, mutta täysiä eteenpäin kohti tuntematonta vaan, jos sattuu niin sattuu mutta ainakin oon elänyt hetkessä ja nauttinut.

Huomenna on psykopoli ja jes, mulla on jotain tosi hyvää kerrottavaa siellä! Viimeisin vuosi on ollu kaikinpuolin ihan älyttömän rankka, mutta tuntuu siltä että kyllä tästäkin selvitään kuten oon selvinnyt aina ennenkin. Oon päiväsairaalan lopettamisen jälkeen saanut elämääni uutta virtaa ja erityisesti kaveripariskunnan luona majailu anto hyvän potkun perseelle. Monia hyviä asioita kun tapahtuu, niin jossain vaiheessa sitä alkaa näkemäänkin niitä, tarpeeksi kun siis naaman eteen niitä tungetaan. Tietenkään kaikilla ei oo sitä tilannetta että hyviä asioita tapahtuis, ja oon mäkin saanut näitä odotella, mutta eh, odotus palkitaan?

Tää kuulostaa nyt tosi klisheiseltä ja turhalta päivitykseltä, mutta oon niin onnellinen tällä hetkellä että haluun huutaa sen ääneen ja kertoa sen kaikille ja hehkuttaa enkä häpee omaa onnellisuuttani yhtään.

Monet asiat elämässä on vielä auki, mutta tuun kirjottelemaan tänne välillä miten hommat etenee kunhan psykopolin kanssa saadaan asiat kunnolla eteenpäin. Onneksi ei ole kiire, en kiirehdi tän kanssa kuten aikasimpina kertoina vaan haluun oman pääni kuntoon kunnolla.

Tauko

Nyt menee sen verran hyvin, että ajattelin ilmoitella että en varmaan hirveästi tänne kirjottele, tää on kuitenkin mun masennuspäiväkirja ja oon jo pari postausta tehnyt hyvistä fiiliksistä, joten tuntuis hassulta nyt jatkaa tänne niistä hyvistä fiiliksistä, varsinkin kun käytän tätä itselleni lähinnä sillon kun ahdistaa tai on paha olla. Mutta niin, tosi hyvin menee, fiilikset on hyvät ja toivon että tää jatkuu näin, tiedän kuitenkin että mieli menee kun vuoristorata, mutta toivon että kaikki perusasiat pysyy elämässä kunnossa eikä tuu mitään takapakkia esim. raha-asioissa jne.

Tähän hyvään tilanteeseen on vaikuttanut ehdottomasti mindfulness jota oon "treenaillut" ahkerasti, sekä ystävät ja eräs T.

Saatan kirjotella tänne hyvistäkin päivistä välillä, mutta tällä hetkellä tuntuu että pieni tauko tästä blogista tekee ihan hyvää; en jaksa ajatella omia oloja niin paljoa että kirjottaisin niistä tänne.

Mutta niin, mitäs tähän loppuun pitäis sanoa... hmm, i'll be back! :)