Psykopolilla tapahtuu

Nyt on pitkästä aikaan jotain oikeetakin asiaa eikä pelkkää lilluttelua ja väsymyksen valittelua!

Eilen oli sosiaaliohjaajan kanssa aika, jossa selvitettiin raha-asioita ja sovittiin, että ohjaaja tulee vaikka mun luo jos en saa aikaseksi lähteä liikkeelle; pääasia että hommat ei menis nyt tähän missä ne taas on vaan laskut tulis maksettua ja hakemukset laitettua eteenpäin. Se halusi myös olla tarvittaessa yhteydessä psykopolin hoitajaan ja se sopi mulle hyvin.

Päivällä oli psykopoliaika omahoitajan ja uuden lääkärin kanssa. Uusi lääkäri oli ihan ok, peruslääkäri joka hoiti asiansa hyvin.

Isoin juttu oli varmaan se, että omahoitaja ehdotti josko hän tulis viikottain käymään mun luona että saadaan tää hoito nyt kunnolla aloitettua, eli sovittiin että keskiviikkoisin hoitaja tulee tunniksi tänne ja käydään vaikka kävelyllä tai kaupassa. Musta tää on niin hienoa, puhuin käynnillä mun lukoista ja siitä että tiedän kyllä mikä mulle ois parasta, miten mun pitäis olla ja miten mun oletetaan olevan, mutta silti mussa on joku lukko joka estää myös käyttäytymästä "normaalisti" ja jään vaan kotiin ja paskon kaiken.

Lääkäri ehdotti myös lääkemuutosta, tietenkin, aavistelin tätä jo etukäteen. Sanoin aluksi että en oo suostuvainen lääkemuutoksiin, mutta mut vähän ylipuhuttiin ja tässä sitä ollaan. Lääkkeistä puhuttiin yleisesti tosi vähän, vähän vaan ohimennen, mikä on mun mielestä vaan positiivista. Tällä hetkellä mulla on siis optipar suurimalla mahdollisella annoksella ja se vaihtuu asteittain johonkin toiseen, josta en ollut koskaan kuullutkaan. Melatoniinia syön epäsäännöllisesti, mutta oon pikkuhiljaa tiputellut sitäkin pois, koska oon nukkunut jopa ihan hitosti liikaa ja nukahtaminen ei oo ollut ongelma. Ataraxiin on resepti auki apteekissa ja lääkäri suositteli sitä, koska raavin unissani itteäni haavoille, mutta atarax on taas siitä paska että se pistää nukuttamaan ihan helvetisti liikaa. Mainitsen myös taas supervoitosta, mutta kahdeksasta-yhdeksästä lääkkeestä pudottaminen yhteen on ihan fantastista! Vaikka mä tein tätä tiputtelua vähän itsekseni niin kyllä sitä jotenkin oman kehon ja mielen tietää ja tuntee mikä tuntuu hyvältä ja mikä ei.

Käynnillä olis pitänyt keskustella tulevasta hoidosta paremmin, mutta koska oli niin hitosti asiaa niin sovittiin, että joulukuussa suunnitellaan jatkohoito tarkemmin ja haetaan kuntoutustukea helmikuusta lähtien, sitten ollaankin jännän äärellä kelan kanssa taas... Nykyinen sairasloma jatkui tammikuun loppuun saakka, sitten ollaan oltu sairaspäivärahalla maximiaika.

Masennuksen lisäksi epävakaa persoonnallisuushäiriö on nyt diagnooseina ja ohimennen puhuttiin siitä, että josko jatkohoitona ois dialektinen käyttäytymisterapia (http://www.laakaripaivat.fi/2013/media/tiedotteet/ennakkoinfon-tiedotteet/dialektinen-kayttaytymisterapia-ja-tietoinen-lasnaolo-epavakaan-persoonallisuushairion-ja-samanaikaisen-paihdeongelman-hoidossa/) ja omahoitaja mainitsi myös magneettihoidon josta en koskaan ollut kuullutkaan ja tietty sähköhoidon, mutta kaikista näistä puhutaan sitten joulukuussa enemmän.

Aiotaan selvitellä syömisasioita tarkemmin, mulla on uusi aika fysioterapiaan, kahden viikon päästä lääkäriaika ja maanantaina sosiaaliohjaaja soittelee, eli vaikka ja mitä on nyt tapahtumassa, jihuu.

Oon ollut viikkotolkulla äärimmäisen väsynyt kuten oon täälläkin jo kertonut. Eilen kolmen tunnin yöunien jälkeen olin kuitenkin melko pirteenä, ja tänään 12 tunnin yöunien jälkeen ihan semipirteenä myös, saa nähä mihin suuntaan tää kehittyy.