Masennushetket tulee aaltoina, välillä menee pitkään hyvin ja pikkuhiljaa alkaa väsyttämään, en saa aikaseks asioita, laskut ja tiskit kasaantuu, en mee varatuille ajoille ja nukun tosi paljon. Nyt ollaan taas siinä, että menee vähän huonommin.
Oon ennenkin sanonut tätä, mutta vaikka elämässä on uusi ihminen (mies on ollut täällä vaan edelleen) niin silti ne omat ongelmat ei katoa mihinkään, ajattelin ennen, että rakastuminen tarjoaa ihmeparantumisen, mutta ei se mee niin.
Kituuttelin tän olon kanssa parisen viikkoa, kunnes viimeviikolla sain sanottua ääneen, että "hei tarvitsisin apua". Mummo tuli tänään, se tiskasi kun mä avasin ison laskupinon, soitin sossuun jossa sosiaalihoitaja sanoi että "älä huoli hei, kyllä me hoidetaan kaikki kuntoon" ja nään sitä perjantaina. Sain aikaseksi soitettua fyssarille sekä terveyskeskukseen (mulla on kropassa vähän ongelmia tällä hetkellä jotka voi olla osasyy tähän huonontuneeseen oloon) ja käytiin kaupassa sekä apteekissa mummon kanssa, nyt on vähän helpottuneempi olo.
Nyt kellutaan päivästä toiseen, kyl tää tästä taas.
En jaksa tännekään nyt kirjottaa tän enempää.
Vierailulla.
VastaaPoista