Oon saanut parina päivänä olla musiikkihuoneessa, kuunnella musiikkia ja vuodattaa paha olo huutamalla ja laulamalla ulos. Tänään en enään saanut ja hoitajan "meillä on kuule säännöt täällä"- kommentti pisti vituttamaan, onko se mun vika jos mut on päästetty ja se on ollut toimiva keino ahdistukseen ja mua vähän turhauttaa kun en saanutkaan enään mennä? Lopulta menin jumppahuoneeseen piikkimatolle mutta vitut, ei se auttanut mitään.
Eilen oli lääkärintapaaminen ja pyysin että saisin jotain lääkettä tähän ahdistukseen, joka käy päiväpäivältä vaan ahdistavammaksi. Sain kun sainkin, bentsoja; opamoxia. Otin opamoxin eilen ja nukuin neljän tunnin päikkärit; no eipä ainakaan ahdistanut. Tänään otin puolikkaan ja muutamaa tuntia myöhemmin vielä toisen puolikkaan, toimii ihanasti. Olo on leijuva, kevyt, hyvä, ei ahdista. Paitsi nyt vituttaa, se hoitaja ja typerät säännöt, inhoon sääntöjä jotka on sääntöjä vaan koska "no näin tää nyt vaan on" ilman että perustellaan. Ois tehnyt mieli vittuillakseni kysyä että tuleeko joku hoitaja sitten sieltä kopista ulos ja tulee kuuntelemaan mun rääkymistä, häh? No ei varmasti ois tullut. Eilen kuulin hoitajien puhuvan siitä että joku hoitaja vois pitää rentoutusryhmän ja laittaa cd:n pyörimään, toisen hoitajan kommentti oli "no se en ainakaan ole minä" johon toinen totesi että "no en kyllä minäkään", lopulta koko rentotusjuttua ei sitten pidetty. Tuolla kopissa istuminen on varmasti kivempaa ja antoisampaa meille potilaille. Onneks on myös motivoituneita ja kivoja hoitajia, mutta joidenkin naamasta paistaa jo selkeesti se, että tähän työhön ja meihin on kyllästytty ja kovaa. Pelottaa olla ahdistunut ja hermostunut täällä, oon todistanut vartijan paikallekutsumista jo pari kertaa parin pienen ärähdyksen takia, joten nyt oon tässä, purkamassa tätä tänne blogiin.
Vähän myös vituttaa se, että aina kun haen ahdistukseen lääkettä, niin se annetaan suoraan, kysymättä mistä ahdistus johtuu ja oonko kokeillut muita keinoja, mun mielestä se ei oo hyvä juttu. Mä otan napin koska se on helppoa, mutta oon myös yleensä ennen sen ottamista kokeillu kaikkea mahdollista. Eilen omahoitajan kanssa juteltiin siitä että pitäisin käsissä jääpaloja tai valuttaisin käsivarteen jääkylmää vettä, en oo vielä niitä kokeillut, mutta tuntuu että jos tää nappi ei kohta vaikuta niin sitten kyllä.
Eilen alkoi lääkärillä vituttamaan kun se sanoi että "oliskohan se se blogi joka sua ahdistaa", no ei varmasti vittu ole.
Multa myös kysyttiin unelmoinko tulevaisuudesta, onko mulla unelmia, toiveita? No ei ole vielä, eikä mun mielestä vielä tarvitsekaan olla. Kyllä niitä jossain vaiheessa sitten on, mutta mun mielestä vielä ei oo niiden aika, vaan nyt mennään päivä kerrallaan.
Sossun kanssa juttelin tänään myös, se oli ihana niinkun aina, se yrittää hommata mulle uimakorttia ja jos se sen mulle saa niin lupaan ja vannon käyväni uimassa ainakin pari kertaa viikossa!
Tänään yks mun pitkäaikasimmista ystävistä tuli käymään, syötiin kiinalaisessa ja se osti mulle tupakkaa kun olen köyhänä, näytin sille osastoa ja ainakin toistaseks kaikille on jäänyt osastosta ihan positiivinen kuva.
Ainiin, vituttaa myös se, että nukun joo katkeemattomat yöunet n. 23 -> MUTTA herään nykyään viiden - seittemän välillä, päivällä ei onneks väsytä. Jonkun mielestä tää on tosi passeli yörytmi, mut kyl musta tuntuu et useamman vuoden +10 nukkuneena nää pienoiset unet ei tuu riittämään ja oon jossain vaiheessa vielä tosi väsynyt. Syön aikamoista arsenaalia unialääkkeitä, melatoniinina menee 2kpl eli yhteensä 6mg, risperdalia 0,5mg, tenoxia 10mg ja lisäks imovanea jollain annoksella. Lääkemuutoksia tuli muutenkin vähän niin, että masennuslääke tuplattiin ja risperdalista yritetään päästä eroon, ja yks opamox tarvittaessa päivällä kokonaisena tai puolitettuna.
Tein eilen sen kirjeen ja plusmiinuslistan. Plussia oli ehkä viis, ja miinuksia 20. Kyl mä nyt ymmärrän miks mä halusin tätä eroa, en mä ollut onnellinen. Nyt mä ehkä kaipaan enemmän sitä fiilistä seurustelusta, ja sitä että on joku, en niinkään sitä ihmistä, ei se ollut mun elämäni rakkaus.
Huomenna nään äitiä ja mennään käymään kotona, siivotaan. Huomenna on myös se päiväsairaalan haastattelu, sen jälkeen nään siskoa ja myöhemmin vanhaa työkaveria. Kiireinen päivä siis tulossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti