Lääkäri oli mukava, omahoitajan oon nähnyt aikasemmin jo ja se oli edelleen ihan loistava tyyppi. Aika kesti tunnin, käytiin perusasiat läpi. Marraskuun loppuun saakka b-todistus, auttaa vähän raha-asioissa ja tässä helvetin säätämisessä. Laakson omahoitaja oli kuulemma ollut huolissaan mun pärjäämisestä, ja niin oli tää psykopolinkin omahoitaja. Sanoi, että jos syksyllä ei ala päiväsairaala niin käyn sen luona kerran viikossa aluksi koska olen kuulemma niin "rajalla" pärjäämisen kanssa ja toiveena (heidän ja tietty myös mun) on että hyvin alkanut hoito jatkuisi hyvin. Sain kehuja kun kerroin että oon mm. hoitanut itseni hammashoidon jonoon ja oon myös varannut lääkäriajan terveyskeskukseen, tuli hyvä fiilis.
Päiväsairaalaan on haastattelu 27pv, jännittää.
Kerroin mun ylivirittyneistä olotiloista ja raivokohtauksista, jouduin aika yksityiskohtasesti kertomaan ja poikaystävän riidoista ja siitä kuinka tiheesti niitä tulee. Kerroin taas että tiedostan ne tilanteet ja tiedostan että en käyttäydy normaalisti, mutta en pysty lopettamaan. Sovittiin että otan säännöllisesti päivällä tarvittaessa menevän risperdalin ja olin ihan samaa mieltä.
Pelaamisen vähentäminen on vaikuttanut ahdistukseen ja raivokohtauksiin tosi paljon, ennen oon tullut koneelle istumaan ja mennyt pelaamaan ja päivä mennyt siinä, tunteita ei oo tarvinnut käsitellä vaan niitä on voinu siirtää, nyt mä oon kasvokkain omien tunteiden kanssa eikä mulla oo pakoreittiä, eikä omia keinoja niiden hallintaan, siks oonkin (kuten jo monesti todettu) tosi tyytyväinen lääkitykseen, joka ihan selkeesti tasaa mun mielialaa niissä tilanteissa jossa menee vaan liian lujaa. Tietty ylivirittyny tila on ihan ok, saan asioita aikaseks ja pystyn touhuumaan, mutta tunnistan kyllä kun se lähtee lapasesta ja tajuun napata risperdalia ja lopetan esim. sen jatkuvan soittelun ystäville :D.
En lähdekään mökille, kaikki halvat junaliput ensviikolle on myyty. Mä ajattelin juoda huomenna kaverin kanssa vähän viiniä, ehkä käydä laulamassa karaokea jos saan alkoholin voimalla vähän innostusta pintaan, heh, kai sitä saa kerran- max parikertaa kuussa juoda itsensä humalaan?
Poikaystävä oli täällä tänään, se saapu aamukuudelta syömään mun somaceja. Meinasin sanoa sille puhelimessa että "älä tuu", mut tässä on pari päivää ehtinyt miettiä ja rauhottua, joten sen kainaloon käpertyminen teki ihan hyvää.
Vaikeeta on tämä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti