Oon jotenkin jumissa itseni kanssa, luulin että päiväsairaala maagisesti ratkaisis kaikki mun ongelmat ja elämä lähtee parempaan suuntaan. Kävin päiväsairaalassa viimeviikolla kerran, to-pe makasin sängyssä enkä tehnyt mitään. Perjantaina lähdin kavereiden kanssa ulos, vikatikki: olin ottanut päivällä opamoxin ja huomasin viinipullollisen jälkeen että hups, ei hyvä. Lopulta oon yksin baarissa, täysin pihalla, riitelen exän kanssa, hukkaan narikkalapun, pääsen kotiin, soitan auroraan ja sanon "sano jotain etten tapa itteäni", ehkä se sanoi, en muista, oon ottanut unilääkkeitä ja toivonut että vaan nukahtaisin.
Aamulla paska fiilis, makaan sängyllä ja lähetän exälle sähköpostia etten halua enään koskaan kuulla siitä mitään, poistin kaikki sen yhteystiedot etten varmasti saa siihen enään koskaan yhteyttä. Lupasin itselleni etten juo, mutta löysin itseni taas lauantaina humalassa keskustassa, sieltä aamuyöllä kotiin, unilääke naamaan ja unta kuuden jälkeen. Takana on nyt muutaman tunnin yöunet ja ihan hirvee olo tänään, oon yrittänyt nukkua, mutta mulla on jatkuvasti kylmä ja kuuma eikä mikään oo hyvin.
Mä en tiedä miten käy huomisen päiväsairaalan, kaveri lupas soittaa mulle aamulla, mutta se ois niin helppo vaan sulkee puhelin ja antaa olla. Mä en tällä hetkellä nää mitään syytä miks mun pitäis mennä sinne päiväsairaalaan, tai miten mä jaksaisin mennä sinne, olla siellä, katsoa kun muut hymyilee ja mua ei hymyilytä, mua vaan väsyttää ja vituttaa ja haluisin vaan takas kotiin.
Ehkä se auttaa jos pääsen huomenna juttelemaan omahoitajan kanssa, lupaan ainakin yrittää mennä sinne päiväsairaalaan.
Mut tuntuu ihan siltä että tulee romahdus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti