Oon ollut vähän hiljaisempi, kun nyt on hyvä kausi menossa, joten tarvetta kirjottamisellekaan ei oikein oo.
Oon kuitenkin nyt takaisin kotona. Siivosin täällä kaaoksen pois ja nyt nautin täällä olemisesta. Oon jaksanut käydä kaupassa ja muutenkin ulkona kävelemässä, kissatkin on saanut normaalia enempi huomiota.
Oon parin viikon aikana saanut vähennettyä lääkitystä hyvin. Risperdalia mulla meni aikasemmin kolme kertaa päivässä, lopulta enään vaan yks kerta illalla, sen mä lopetin kokonaan kuten tarkotus olikin, että jossain vaiheessa sen voi lopettaa. En myöskään oo syönyt tarvittavia lääkkeitä (atarax ja ketipinor) koska ei oo ollut ollenkaan tarvetta. Somac meni närästykseen aikasemmin, mutta oon sen lopettanut myös koska on tuntunut turhalta. Lisäksi mä oon myös luopunut melkein kokonaan imovanen käytöstä, ja nukahdan hyvin kahdella melatoniinilla. Yhteenvetona mulla on siis masennuslääke (paroksetiini) ja melatoniinit enään aktiivisessa käytössä ja musta tuntuu että näin on hyvä jos pää pysyy näin kunnossa mitä se nyt on ollut.
Koitan tämmösten hyvien hetkien koittaessa hoitaa kaikki käytännönasiat kuntoon jotta perusasiat elämässä pyörii myös sillon kun menee huonosti. Alan pikkuhiljaa tunnistamaan miten aaltomaisesti tää homma toimii ja toisaalta taas miten pienestä mä saatan romahtaa ihan kunnolla. Mut hei, ehkä mä en romahdakkaan! Who knows.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti