Tajusin etten oo aikoihin lukenut uutisia tai lukenut blogeja oikeastaan yhtään. Jotenkin säpsähdin, näinkö omassa kuplassa mä oon? Edelleen se on vaan minä minä minä, minun sairaus, minun paska olo, minun olot.
Yritän olla hyvä ystävä ja oon mielestäni onnistunut siinä hyvin, musta on ihanaa kuulla toisten kuulumisia jottei mun tarvitse aina ajatella vaan tätä mun oloa.
Tuntuu että oon ollut monta päivää krapulassa, kylmäkuuma on pahin. Nään painajaisia edelleen, viimeyönä exästä ja tänään itketti. Vitun tyhmä aika joka kultaa muistot ja vitun tyhmät unet jotka saa ikävöimään. Toisaalta tänään ehkä tuli se viikkoja kateissa ollut itku mitä oon odottanut, käsittelin päässäni niitä paskoja asioita miten se kohteli mua ja miten mä kohtelin sitä ja annoin itelleni luvan sanoa hyvästit.
Tänään eräs ystävä kävi kylässä ja saapui kaupan kautta, piristi päivää tosi paljon ja oli ihanaa nähdä pitkästä aikaan. Sen kanssa oli tosi kiva jutella, vaikka mulle puhuminen näistä asioista on kasvokkain aika hankalaa, mutta se sanoi semmosia asioita jotka sai mut tuntemaan olon hyväksi, mm. että oon aina tervetullut niille jos en pysty olemaan yksin, tommoset asiat merkitsee tosi paljon. Merkitsee muutenkin ihan hirveesti nää ystävät jotka on käyneet täällä, olleet puhelimen päässä, auttaneet. Eilen oli eräs toinen ystävä kylässä joka raivoimuroi ja tiskas ja mä yritin vähän autella ja siistiä, sain mä pyykkikoneen laitettua pyörimään; tosin pyykit on siellä koneessa vieläkin, hups. Sisko sai mut ympäripuhuttua ja tilattiin pitsaa, tulihan sentään syötyä jotain. Ruokahalu on kadoksissa, mutta ehkä se tekee välillä ihan hyvääkin.
Koitin äsken luomunukahtamista, mutta hölmö minä, mitä mä oikeen ajattelin? Menin sänkyyn, suljin silmät ja heti alkoi päässä pyörimään kaikkea paskaa, yritin tunnin turhaan saada unta ja äsken päädyin ottamaan unilääkkeet. On jotenkin jännä olo, mietin sängyssä kuinka asiat on muuttuneet tosi paljon viime kuukausina, musta tuntuu että en välillä tunne enään itteäni ollenkaan. Tää paska sairaus imee mut sisäänsä niin etten nää mitään muuta, mutta toisaalta tiedän olon olevan nyt tällänen niiden lääkkeiden jäljiltä ja oletan tän tasaantuvan lähipäivien aikana.
Ensviikko voi olla aika käänteentekevä kun oon siellä kaveripariskunnalla ja mulla on sossuaika ja psykopoliaika, käytännönasioiden hoitaminen helpottaa oloa aina hetkellisesti. En oo moniin päiviin ottanut tarvittavia lääkkeitä vaan oon koittanut olla vaan näiden olojen kanssa ja tutkiskella vähän itseäni. Sain facebookissa ihan hirveen määrän privaviestejä, osa oli aika rankkojakin juttuja, ja huomasin että eilen alko viestien määrä vähän ahdistamaan, halusin kuitenkin vastata jokaiselle ajatuksella jotain enkä robottimaisesta samoja asioita kaikille. Don't get me wrong, arvostan niitä kommentteja ja ne antaa ajattelemisen aihetta ja auttaa oloihin hetkellisesti, mutta tällä hetkellä ne myös vähän uuvuttaa, esim. eilen aamulla mulla oli kahdeksan privaikkunaa aamulla auki kun heräsin ja kurkkasin facebookkiin. Oon kuitenkin edelleen tyytyväinen että tulin kaapista ulos tän homman kanssa, eipähän tarvitse kenenkään ihmetellä miks mua ei oo oikein näkynyt missään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti