Ensimmäinen kotiloma

Eilen oli ensimmäinen yö kotona, kaikki meni yllättävän hyvin. Pientä ahdistusta siitä kuinka pitäis tehdä jotain, mutta en silti tehnyt mitään. Tilasin ruokaa ja istuin koneella, perusmenoa siis. Nukuin 13h katkeemattomat yöunet ihanan pehmeessä sängyssä kissojen kanssa.

Tänään palasin taksilla, en oo vielä valmis kulkemaan yleisillä paljoakaan. 

Vastassa oli omahoitaja, joka kyseli fiiliksiä ja juteltiin muutenkin jonkunaikaa kaikesta. Kerroin sille että mieliala on sinällään parempi, että en ainakaan oo itkunen enään. Kerroin sille myös, että ilman tätä hoitopaikkaa mä en tiedä olisinko edes elossa enään. 

Sain kuulla että jatkohoitopaikkaan (päiväsairaala) ei ole jonoa, ja se aukee 4.8, toivon että saisin olla edeltävään perjantaihin saakka täällä, jotta siirtyminen kävis kivasti eikä niin, että meen kotiin ja jumahdan sinne ja kusen koko päiväsairaalan. Pelottaa. 

Oon saanut unilääkkeen ja näppäimet meinaa kadota silmistä, ehkä nyt ei oo ihan paras aika päivitellä, mutta jotenkin tulee huono omatunto jos en kirjota tänne edes jotain melkein päivittäin. Nään että täällä käy aika paljon lukijoita päivittäin ja tänään tupakkapaikalla tytöt puhuivat kuinka olivat googletelleet tietoa tästä paikasta mutta mitään järkevää ei ollut löytynyt, toivottavasti joku siellä hyötyy näistä mun postauksista ja huomaa että tää on ihan hyvä paikka, eikä tänne tulemista tarvii pelätä :) 

Jaksoin tänään syödä iltapalaks yhen leivän, vaikka ruokahalu on edelleen ihan nollassa. Kotona mä tilasin tosiaan ruokaa, jotain kanaa ja ranskalaisia joka meni kyllä kokonaan. Sanoin tänään omahoitajalle että ehkä se ruokahaluttomuus on yhdistelmä lääkkeen sivuvaikutusta ja sitä ettei tarvii lohtusyödä kun on täällä.

Nyt tulee uni silmään pakosta, öitä!