Syyllisyys

Tänään oon miettinyt paljon mun oikeutta saada hoitoa masennukseen, oikeutta päästä osastolle. Ansaitsenko sen? Täällä on huonokuntosempiakin ihmisiä, olenko mä tarpeeks sairas?

Tuntuu samalta kun sillon kun sulla on kuumetta ja oot kipeenä, välillä tulee hetkiä jolloin tunnet ittes terveeks, touhuut ja teet asioita, ja jossain vaiheessa huomaat edelleen olevas kipeenä.

Välillä jos pelaan ja kuuntelen musiikkia tulee hetkiä jolloin mä unohdan, hetkiä jolloin tuntuu siltä että "kaikki on ok", jos mä olen niin huonona kuin muut ajattelee, ja miltä musta suurimmaksi osaksi tuntuu, niin eikö pitäisi tuntua pahalta kokoajan?

Aina masennusjakson tullessa oon potenut kamalaa syyllisyyttä ja oon alkanut epäilemään masennuksen "todenperäisyyttä" tavallaan, että olenko mä oikeasti niin paskana, miltä musta tuntuu, vai haluanko mä vaan päästä elämästä helpommalla ja olenko mä vaan laiska? Nää on näitä juttuja mitä pyörittelee kerta toisensa jälkeen päässä.

Juttelin kaverin kanssa skypessä aiheesta, onneksi, sillä tällä tyypillä on loistava tapa osata sanoa ne oikeet asiat.

"mut kaikista pahinta on syyllistää itteään siitä mitä on, ei se oo sun syy, ja sä oot kaiken ansainnu mitä sulle tarjotaan ja paras asia mitä sä voit sille tehdä, on yrittää kuitenki saada siitä jotain hyötyä irti, vaikkakin vaan sillä et pääsee paikalle, jos ei muuta saiskaan aikaseks.

eikä sitä asiaa yleisestikkään ottaen kannata yrittää järkeillä mihinkään suuntaan, ne asiat kannattaa käsitellä ajattelemalla joo, mut niiden kanssa kannattaa koittaa päästä enemmänki sinuiksi, ettei taistele niitä vastaan ja jos alansa ammattilaiset on sitä mieltä että sä tarvit osastohoitoa, niin suosittelen ottamaan kaiken siitä vastaan mitä vaan kykenet irti saamaan koska se, et jos sä koet olevasi jotenkin "rikki" tai miten vaan, kun masennuksesta puhutaan, niin aina sihen apua tarttee.
ei sitä oikeesti kykene yksin selviämään. liian monet perhesurmat nähty, liian monet alkoholisoituneet, liian monet huonosti voivat suomalaiset, jotka vaan kieltää myöntämästä sitä asiaa itelleen, etteikö ne ansaitsis jotain apua, on pilanneet elämänsä lopullisesti sillä ettei ne suostu vastaanottamaan.
ei ihmisiä ole luotu vahvaksi, me ollaan aina pärjätty paremmin muiden kanssa kun yksikseen.
aina."

Jaksoin tänään selvitellä raha-asioita ja sain hyviä uutisia. En vieläkään oo jaksanut avata kaikkia laskuja, mutta kyllä mä teen sen joku päivä... Siivosin makuuhuoneen jotta pystyn nukkumaan siellä, ihan järjetöntä nukkua muutama tunti huonolla sohvalla ja valittaa kun ei tuu uni. Tiedän unihygienian tärkeyden joo, joten yritetään sitä tänäyönä. Viimeyönä nukuin tosiaan 04-08 jatkuvasti heräillen, ei ihme että muisti on paskana. Nukuin päiväunetkin. Kävin suihkussa. Oon istunut koneella. Oon polttanut paljon tupakkaa.
Pohdin että pitäis käydä hoitamassa pari asiaa, ja käydä kaupassa taas, mutta en mee, en tee.

Vittu että on tyhmä ja turhautunu olo.