Hei vaan hei, eilen oli taukopäivä kun sain tietää että osastolla on henkilö joka lukee tätä blogia ja en oikein tiedä miten suhtautua asiaan. Se ei sinänsä yllättänyt mua mitenkään, mutta silti se tuntuu jännältä, kirjottaa näinkin henkilökohtasista asioista niin, että joku täällä tietää että se olen minä. Mutta ei kai siinä, lukekoot ja yhdistäkööt blogiin kasvot, en mä näitä asioita ala silti kaunistelemaan tai piilottelemaan.
Lähinpäivinä on mennyt huonommin, oon raapinut kädet haavoille stressipäissäni, riidellyt tosi rajusti poikaystävän kanssa (ja sopinut, onneksi) ja stressannut tulevasta. Eilen oli sellanen olo että en hyödy täällä olosta mitään, miten tää vaikuttaa mun kykyyn liikkua ulos asunnosta, en tiedä ollenkaan. Mutta katsellaan. Torstaina on seuraava iso hoitokokous, harmikseni mun omahoitaja joka tietää mun asioista eniten ei pääse paikalle, ja paikalle tulee toinen omahoitaja jonka kanssa oon jutellut kerran ohimennen, harmillista.
Oon löytänyt kivan tupakkapaikkaporukan, ja oon alkanut viihtymään sisäpihan parvekkeella enempi ja enempi, puhuminen onkin ihan kivaa. Oon ennen ollut aika ulospäinsuuntautunut, mutta oon silti melko etäinen eikä muhun välttämättä saa nopeesti kontaktia, en oo täällä muille potilaille kertonu mun omista ongelmista tai huonoista päivistä mitään, niinkun en oo kaikille hoitajillekkaan. Suurimman osan duunista teen omassa päässäni, mutta arvostan kyllä kahdenkeskisiä juttelutuokioita omahoitajan kanssa ja keskusteluja huonekaverin kanssa.
Tykkään myös käydä saunassa täällä, illat on semmosta aikaa mitä mä odotan täällä eniten, kun taas aamupäivät ja päivät menee lähinnä nukkuessa, ehkä saatan käydä syömässä jos jaksan ja jos mikään maistuu. Ruokahalu on pikkuhiljaa alkanut palailemaan ja se on ihan kiva juttu.
Muistihan on vähän sellanen mulla, että en muista ollenkaan mitä oon eilen tehnyt, varmaan riidellyt skypessä poikaystävän kanssa jos en väärin muista. Tänään nähtiin ja käytiin kotona ja itkin hillitttömästi, josta johtuen mulla on ollu viimeset kuus tuntia tajuton pääkipu joka ei lähe särkylääkkeillä, tupakalla, vedenjuonnilla, syömisellä, piikkimatolla eikä saunassa.
En muuten meinannut päästä helpolla ulos kotiin käymään, hoitajan mielestä näytin jännittyneeltä ja piti treenata pystynkö rentouttamaan kropan, loppujenlopuksi se pyysi anteeks kun sanoin että "oon riidellyt poikaystävän kanssa koko päivän ja meen nyt setvimään sitä". Kun tulin takas osastolle, niin kolme eri hoitajaa kysyi miten meni, saatiinko selvitettyä asioita, eli nähtävästi tästä on infottu myös iltahoitajille, että mulla on vähän ongelmia :D Aamulla vastuuhoitaja tuli kyselemään fiiliksiä ja vastasin suoraan että kuuluu paskaa ja selitin tilanteesta, kerroin myös että en osaa oikein jutella muiden kun omahoitajan kanssa, ja oon tyytyväinen mun ja omahoitajan hoitosuhteeseen, harmillisesti se on nyt yövuoroissa tulevat päivät joten juttutuokioita ei sen kanssa ole.
Teksti pompii taas aiheesta toiseen, mutta oon jo saanut iltatenoxin, eli mun pitäis varmaan mennä sänkyyn nukkumaan piakkoin.
Huomenna tän paikan sosiaalityöntekijän kanssa sossuun käymään, asioita selvii ehkä. Oon pyytänyt että omahoitaja ottais selvää siitä kirjottaako lääkäri takautuvasti sairaslomaa vai ei, mutta vastausta ei oo kuulunut, ehkä sitten huomenna. Jos se ei kirjota takautuvasti niin vittu, saattaa tulla itku, huomenna saattaa muutenkin olla stressaava ja hankala sossukäynti, "että terve, mä oon ihan helvetin syvällä ahdingossa näissä raha-asioissa, mitä voidaan tehdä?". Sit ylihuomenna se hoitokokous, hohhoi, rankkoja päiviä.
Ps. en vieläkään tiedä kauan oon täällä, kertaakaan siitä ei oo ollut puhetta, ihme homma.
Tää perkeleen biisi soi päässä kokoajan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti