Poikaystävä tuli yöksi eilen, syötiin mäkkiruokaa ja juteltiin. En saanu yöllä nukuttua paljoakaan, heräsin superaikasin ja pakkasin. Saavuttiin tänne ysiksi, eli oon siis laakson mielialahäiriökeskuksen avo-osastolla.
Mut otti vastaan hoitaja jonka kanssa käytiin paikka läpi. Täällä on kaks tv-nurkkausta, piano, sauna ja huoneet on kai pääasiassa kahden hengen huoneita.
Nukuin kierroksen jälkeen tunnin, jonka jälkeen käytiin juttelemassa lääkärin kanssa. Lääkäri oli ihana, huh. Jossain vaiheessa tuli itku, kuten yleensä, johon lääkäri totesi "ei mitään hätää, me autetaan sua". Laitettiin lääkeasioita jne kuntoon, mutta ei vielä paljoa juteltu siitä mitä tehdään ja kauan oon täällä, ensviikolla sitten.
Lääkärin tapaamisen jälkeen kävin syömässä, ruoka on entisen työpaikan ruokalan tapaan tuttua palmian ruokaa, kelpaa hyvin. On ihanaa kun ei tarvii tehdä itse ja on ihanaa syödä säännöllisesti suhteellisen terveellistä ruokaa. Syötävää saa muutaman tunnin välein viis kertaa päivässä.
Sitten taas nukuin lisää ja sain mm. Elämäni ensimmäisen unihalvauksen ja hemmetti että oli kamalaa. Kuulin ääniä jotka "kutsu" mua ja yritin liikkua ja herätä ja avata silmiä, mutta luomet oli niin raskaat että sain ne vaivoin ees raolleen.
Jossain vaiheessa hoitaja tuli herättämään ja juteltiin, sit mä taas söin, kävin tupakalla ja menin taas nukkumaan. Jossain vaiheessa hoitaja herätti taas ja otettiin perusmittoja ja verenpainetta, sit mä kävin iltapalalla ja tupakalla.
Kohta mä meen suihkuun, haen iltalääkkeet, käyn tupakalla ja nukun varmasti levollisemmin mitä oon nukkunu kuukausiin.
On sellanen olo kuin mä oisin ollu kuukausia horroksessa ja älyttömän väsynyt ja vasta nyt mä pääsen nukkumaan sitä univelkaa pois ensimmäistä kertaa kuukausiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti