keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Huh mikä päivä

Tänään aamulla sain nukkua rauhassa yhteentoista, kävelin mörkönä aamukasilta superunisena hakemaan aamulääkkeet normaaliin tapaan ja takasin sänkyyn.

Päivällä kävin syömässä ja sitten olikin aika lähteä tän paikan sosiaalityöntekijän kanssa tapaamaan omaa sossua. Meille oli tilattu kyyti (ja tähän paljon sydämmmmiä <3<3<3<3<3) ja voi helkutti sentään, tapaaminen ei ois voinut paremmin mennä!

Sain tukia ja apuja joista en ollut koskaan tiennytkään, tän paikan sosiaalityöntekijän paikallaolo vaikutti ihan hirveesti. Saatiin kerralla iso kasa raha-asioita kuntoon, ja oon siitä niin onnellinen kun vaan voi nyt olla.

Sain myös lääkäriltä takautuvasti sairaslomaa, siitä olin stressannutkin jo tosi paljon.

Vielä muutama raha-asioihin liittyvä asia hoidettavana, ja sitten alkaa helpottamaan. Huh. Iso helpotus!

Tänään on muutenkin ollut ihan hyvä päivä (aamustressiä lukuunottamatta), juttelin kivan omahoitajan kanssa ja kerroin että oon raapinut kädet ja että ehkä joku "tarvittava" lääke ois ihan hyvä, mainitsin myös siitä että pelottaa ja stressaa kun en tiedä kauan oon täällä, toivomuksena on se ensviikon perjantai jotta hoito jatkuis sujuvasti sitten sinne päiväsairaalaan neljäs päivä.

Illalla kävin iltapalalla ja innostuttiin laulamaan ruokasalissa karaokea ja naureskeltiin tanssiesitykselle, hoitajat piti meitä varmaan ihan oikeesti hulluina, mutta meitä se piristi ihan hirveesti. Päälle sauna ja tupakkaa, juttelua muiden kanssa (josta pitää erikseen mainita, että välillä täällä tulee juteltua oikeesti aika rankoistakin asioista, ja tänään on ollut sellanen päivä) ja iltalääkkeet, unilääke vaikuttaa varmaan kohta ja nukahdan hetkessä.

Huominen jännittää, hoitokokoukseen on tulossa äiti, poikaystävä, lääkäri, omahoitaja, sosiaalityöntekijä ja psykopolilta toimintaterapeutti. Äiti tietää kaikista asioista melkeen kaiken, mutta poikaystävä ei tiedä ihan kaikkea ja tiedän että menneisyyttä pengotaan taas hieman, varottelin sitä jo etukäteen vähän eilen kun nähtiin.

Valonpilkahduksia tänään, vaikka eilen valittelin että en tiedä hyödynkö tästä paikasta mitään, niin tänään mainitsin omahoitajalle että tää paikka on JUST ja tasan mua varten, mä oon NIIN oikeessa paikassa kun vaan voi olla, sen hoitajan hymy sen jälkeen oli ihan kultaa.

Pahoittelen muuten jos kirjotan samoja asioita ja toistelen itteäni, kuten eilen oon kirjottanut, niin mun muisti on vähän huonona.

Nyt on siis hyvät fiilikset, mutta saa nähdä miten käy huomenna, kääk!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti